perjantai 26. huhtikuuta 2013

Luontoretkellä Suomenlinnassa 24.4.


Vietin vapaapäivääni Helsingissä viime keskiviikkona. Iltapäivän kaveritreffejä odotellessa jäi mukavasti aikaa pyörähtää yhdessä eteläisen Suomen suosikki retkikohteessani, Suomenlinnassa. Suosikin asemaan Suomenlinna yltänee sen helpon saavutettavuuden ja merellisyytensä vuoksi.

Läksin saarta kohti klo 12 tienoilla ja heti saareen saapuessani lähellä laituria vastaan köpötteli tutut valkoposkihanhet. Valkoposkihanhi on kalalokin lisäksi saaren tunnuslintuja. Ihmisiin tottuneet linnut ovat melko helppo kuvauskohde.

Valkoposkihanhien ruokahetki Suomenlinnassa

Välillä kaverin nokka saattaa hieman ärsyttää

Valkoposkipotretti. Tämä kuva paljastaa mielenkiintoisen yksityiskohdan hanhien anatomiasta:
sieraimet menevät läpi asti!

Valkoposkipotrtetti edestä
Valkoposkiporukan jälkeen jatkoin matkaani päälaiturilta katsottuna oikealle, merisotakoulun ohi kohti rantakallioita ja tykkejä. Kalliorannoilta löysin kaikki ne linnut, joita odotinkin löytäväni: kanadanhanhen, kyhmyjoutsenen, meriharakan ja haahkan. Näiden lisäksi eteeni sattui myös kivitasku, jota en itseasiassa ollut aiemmin tavannut, joten siitä napsahti elis nro. 113. Paikalla oli lisäksi paljon selkä- ja kalalokkeja sekä västäräkkejä.

Kanadanhanhi on Suomenlinnassa huomattavasti valkoposkihanhea vähälukuisempi. Se on kooltaan hieman suurempi ja  toisin kuin valkoposkihanhella, kanadanhanhella päässä vain poski on valkoinen. 

Meriharakka on yksi suosikkilinnuistani. Kummityttöni 2v totesi meriharakan kuvasta että "tuolla linnulla on suussa porkkana!"

Dokkarikuva kivitaskusta
Kyhmyjoutsenen ylilento

Selkälokki on Birdlife Suomen vuoden lintu 2013. 

Kun kaikki linnut oli bongattu, päätin harjoitella hieman maisemakuvausta. Ajatuksena oli, hieman valokuvaoppaita myötäillen, saada etualalle jotain antamaan perspektiiviä (kivi), keskellä jotain kiinnostavaa (meriharakat ja tyrskyt) ja taustalle jotain joka antaa kuvalle kontekstin (majakka, lokki, meri ja taivas). Asetukset valitsin niin, että kuvasta tulisi hieman dramaattinen.


Löysin vielä ennen lähtöä kivikon lampareista valtavat määrät kutua. Kutijoita jouduin etsimään tovin jos toisenkin, kunnes melkein astuin sellaisen päälle.

Hra/Rv Sammakko

Kutua oli useammassa matalassa kalliokuopassa valtavasti. Toivottavasti sataa sen verran, että vedet pysyvät kuopassa ja nuijapäät pääsevät kehittymään pikkusammakoiksi asti.
Mainio reissu! Kevään ensimmäinen matelija, (omasta mielestä) hyviä kuvia, yksi elis ja 5 vuodaria!

49. Valkoposkihanhi
50. Kanadanhanhi
51. Haahka
52. Kivitasku
53. Meriharakka





sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Lämmin viikonloppu

Aurinko paisteli lämpimästi koko viikonlopun ja meinasi aivan hiki tulla retkillä! Sunnuntai-iltana sai jo takkiakin riisua kun lämpötila kipusi +12 asteeseen.

Lauantaina läksin etsimään kyykäärmeitä. Otin suunnaksi työkaverin vinkkaaman, minulle entuudestaan tuntemattoman Atalan metsikön. Kolmisen tuntia käveltyäni en ollut vieläkään löytänyt yhtään käärmettä, mutta olin sen sijaan onnistunut hukkaamaan itseni. Löysin lopulta ihmisten ilmoille ja huomasin päätyneeni Kangasalle! Aloin jo olla sen verran uuvuksissa, että päätin päräyttää kotiin taksilla kun en muutakaan keksinyt. Hupsista.... Retkestä jäi kuitenkin käteen muutamia mukavia keväthavaintoja: 45 muuttavaa kurkea, kevään ensimmäiset perhoset ja leskenlehdet, sepelkyyhkyjä ja eliksenä lapinharakka eli isolepinkäinen.

Repaleinen neitoperhonen


Kurjet muutolla

Isolepinkäinen oli löytänyt murkinaa

Ojanpientareet ovat alkaneet kukkimaan
Sunnuntaina kävin aamupäivästä tarkastamassa Iidesjärven itäpään tilanteen. Jääraja oli hieman vetäytynyt, mutta uusia lajeja ei ollut vielä paikalla. Jatkoin matkaani Nekalan lampipuistoon tarkistamaan rastas- ja kottaraistilanteen. Tilanne oli hyvä, sillä molempia löytyi. Löysin paikalta myös kovasti odottamani kevään ensimmäiset västäräkit sekä pari sepelkyyhkyä.

Iidesjärven henustelijat

Sepelkyyhkyjä löytyi tänä viikonloppuna useammasta paikasta

Komea kottarainen kiilteli auringossa

Naakkanäpsy

Väiski!

Kevät ja vuodaritili etenee rytinällä!

42. Kurki
43. Isolepinkäinen
44. Sepelkyyhky
45. Västäräkki
46. Kottarainen

lauantai 20. huhtikuuta 2013

Jäiden sulamista ja uusia tulokkaita

Tein viikolla useamman miniretken Pyhäjärvelle ja Iidesjärvelle. Molemmilla paikoilla on lumet lähteneet käytännössä kokonaan sateisen kelin myötä, mutta jäätä vielä löytyy.

Alkuviikosta Pyhäjärven rannalta Rosendhalin nurmikentiltä löytyi kevään ensimmäiset rastaat. Tulokas räkättejä oli vasta viisi. Parin viikon sisään kentällä pitäisi olla kymmeniä rastaita ja kottaraisia. Niitä odotellessa. Samaiselta kentältä löytyi myös kevään ensimmäinen peippo ja punarinta.

Pyhäjärven rannoilta löysin myös ohi pyyhältävän merimetson, pari joutsenjengiä sekä muuttavan hanhiparven. Hanhet on mulla vielä aivan hakusessa. Oiskohan tässä kyseessä metsähanhi?

Metsähanhia? Mielipiteitä kaivataan!

Merimetso Viinikanlahdella

Naurulokkitoverit

Ensimmäiset rastastulokkaat Rosendhalin rannassa

Herra Varis.
Loppuviikosta suuntasin Iidesjärven suuntaan joka oli yllätyksekseni jo osittain sula! Naurulokit olivat asettuneet jo asemiin järven kaupunginpuoleiselle rannalle odottamaan pesimäkauden alkua. Järven rannoilla pesii ymmärtääkseni useampi sata naurulokkiparia vuosittain. Järven "toisessa päässä" lintutornilla avautui myös keväinen näky. Paikalta löytyi joutsenpari, punasotka, isokoskeloita ja järven vakivarustukseen kuuluvia nokikanoja. Joutsenpari jatkanee matkaansa, sillä jostain syystä Iidesjärvelle ei ole vielä joutsenet jääneet pesimään.

Näkymä Iidesjärven lintutornilta ilta-auringossa. Tampereen siluetti näkyy paikalle hyvin.

Levähtävä joutsenpari. 

Paikalla ovat viihtyneet muutkin kuin lintuihmiset.

Kun tein jo lähtöä, huomasin tulvan valtaaman pusikon juurella liikettä. Siellä tuhisi piisamikaksikko. Näiden lähestyminen oli tuhoon tuomittu yritys ja kuvasaldo jäi köyhäksi. Luulen kuitenkin törmääväni näihin vielä useamman kerran kevään ja kesän mittaan.

Piisami pusikossa
Kuten postauksesta huomaa, kuvat eivät ole kovin kaksisia. Kovasti polttelisi hankkia uutta ja järeämpää kuvauskalustoa, mutta kun ovat niin pirun kalliita nuo putket ja kamerat.. (kuten varmasti hyvin tiedätte) Säästellä täytyy varmaan talveen asti ennenkuin hankinnat tulevat kysymykseen.

Jos jollain lukijalla tulee myyntiin vanhaa kalustoa niin laittakaa viestiä.

Sitten vielä uudet vuodarit!

38. Merimetso
39. Peippo
40. Punarinta
41. Punasotka
(42. metsähanhi?!)

maanantai 15. huhtikuuta 2013

Lokkeja ja nokikanoja - kevät etenee

Yöpakkaset hellittivät vihdoin ja kevät on päässyt hieman etenemään. Viimepäivien vesisateiden ansiosta lumet alkaa olla aika vähissä täällä Tampereella.

Muuttolinturintamalla ei mitään valtavaa rynnistystä ole vielä nähty, mutta kevätmuutto on selvästi alkanut ja uskoisin uusia lajeja putoilevan nyt tulevat viikot melko tasaiseen tahtiin.

Tähän mennessä ilahduttavin kevättulokas on ollut naurulokki. Sitä ehti jo aivan unohtaa kuinka mainioita siivekkäitä nämä ovatkaan.

Viime vuonna naurulokit saapuivat aivan huhtikuun alussa lumen ollessa vielä massa. Nämä kaverit on kuvattu Ratinassa 6.4.2012.
Naurulokkien lisäksi myös kalalokkeja on alkanut saapumaan. Pyhäjärven suuressa lokkiyhdyskunnassa on lisäksi Tiiran mukaan noin 2000 harmaalokkia, muutama merilokki sekä harvinaisempi isolokki. Näitä kahta jälkimmäistä en ole onnistunut löytämään. Tähän tarkoitukseen tarvisi hieman järeämmän kaukoputken. (melkoista välineurheilua tämä luontoharrastus....)

Sunnuntaina 14.4. kävin ulkoiluttamassa hieman kameraakin. Löysin Iidesjärveltä Viinikanojan laskupaikan sulasta telkkäpariskunnan, jonka touhuja jäin seuraamaan. Uroksella oli selvästi kevättä rinnassa.

Ensin patsastellaan... (huomaa naaraan järkyttynyt ilme!)

... ja sitten kurlutellaan.


Samassa sulassa, niin kuin melkein kaikissa lähiseudun sulissa, oli paikalla myös sinisorsia.

Herra Sorsa

Rouva Sorsa
Viinikanojan toisesta päästä Pyhäjärveltä löytyi toinenkin telkkäpariskunta sekä vuoden ensimmäiset nokikanat, joita oli paikalla neljä. Nokikanoja näkyy kesäisin paljon Iidesjärvellä, mutta pääsin nyt tarkkailemaan niitä hieman erilaisessa ympäristössä ja hieman lähempää kuin aiemmin. En ollut aiemmin kuullut niiden metkaa "laulua" enkä nähnyt niiden kävelevän valtavilla koivillaan.

Mustavalkoisuus ei paljon muuttanut kuvaa.


Huomaa valtavat jalat!

Nokikanat todellakin ovat kanoja.

Kevät etenee ja retket tihenee. Uudet vuodarit:

35. Naurulokki
36. Nokikana
37. Kalalokki

sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Pääsiäinen teerisoitimella

Löysin talvella hyviä bloggauksia teerisoitimen kuvauksesta ja jo silloin päätin, että kokeilisin kuvausprojektia itsekin kevään tultua kotikulmillani Kiimingissä.

Teerikuvauksesta muodostui vaivihkaa lähes koko perheen projekti saavuttuani vanhempieni luokse. Siskoni toi minulle Venäjältä tuliaisiksi halvan teltan, josta sai helposti saksia heiluttamalla modifioitua piilokojun. Metsästäjäisäni tiesi suurin piirtein, mistä soitimia voisi löytyä ja kävimme etsimässä paikkoja moottorikelkalla. Kolmannella paikalla, vain muutaman kilometrin päässä kodistamme tärppäsi. Suoaukean keskeltä löytyi runsaasti lintujen jälkiä. Kuvauspaikka oli löytynyt.



Paikalle pääsi helposti läheiseltä metsätieltä kävellen, moottorikelkan uria seuraten. Saavuimme paikalle valoisan aikaan ja kaivoimme teltalle kuopan ja kiilasimme sen paikoilleen suurilla oksilla tuulenpuuskien varalta. Koju sai jäädä odottelemaan yksin yön saapumista.


Projektin yksi vaikeimmista vaiheista oli saada itsensä klo 3 yöllä vakuuttuneeksi siitä, että herääminen ja yksin pimeään talviyöhön lähteminen on hyvä idea. Ponnistelin väsymyksen yli ja vedin naamaan reilun annoksen kaurapuuroa. Edellisenä iltana, muuttamia tunteja aiemmin, olin pakannut reppuun valmiiksi leivät, suklaat, pienen ryypyn konjakkia ja lämmintä mehua, sekä makuupussin ja makuualustan. Ja tietenkin pissa-astian..

Tuhdit vaatteet päällä ajoin määränpäähän ja lähdin kävelemään säkkipimeässä metsässä kohti kojua. Kello taisi olla jotain 4 kieppeillä ja lämpötila oli n. -8c. Pimeään metsään tottumattomalle tämä vaihe oli koko projektin jännittävin. Pidin kuitenkin pään kasassa ja jatkoin matkaa. Kojulle päästyäni pystyin jo rentoutumaan.



Kamat purettuani asetuin makuulle odottamaan auringonnousua ja lintuja. Klo 6.30, juuri auringonnousun hetkellä alkoi kuulua pulputusta ja kohinaa. Linnut eivät kuitenkaan uskaltautuneet soitimelle vaan pysyttelivät aukean reunustan puissa noin kahdeksaan asti, jolloin ne lensivät yksissä tuumin pois. Pienestä aukosta erotin, että paikalla oli ainakin kaksi lintua.



Ensimmäinen yö meni siis hieman mönkään. En ollut yllättynyt, sillä olin lukenut, että linnut saattavat tarvia yhden tai pari yötä ennen kuin tottuvat kojuun.

Teltta jäi seisomaan yksikseen ja kahden yön jälkeen hiippailin takaisin paikalle aamuhämärissä. Tällä kertaa saavuin teltalle hieman myöhemmin, vasta noin viiden aikaan. Juuri kun olin luovuttamaisillani klo 6.45, kuulin tuttua pulinaa, viuhketta ja kohinaa. Paikalle oli pyrähtänyt kahdeksan kukon parvi soitimelle!

Kamera alkoi laulaa. Innostunut hengitykseni  höyrystyi kameran näytölle ja tirkistelyaukkoon, minkä vuoksi tähtääminen muuttui vaikeaksi. Sain kuitenkin muutamia kelpo kuvia vaatimattomalla kamerallani. Otin tilanteesta myös videon.

Noin 5 - 10 minuuttia kuvattuani teeret pelästyivät ja tilanne oli ohi aivan yhtä nopeaa kuin se alkoikin. Ilmeisesti ne näkivät kasvoni tai pelästyivät kameran ääntä. Pakkasin kamani ja lähdin kuvaamaan Oulunsaloon pöllöjä.

Tämän projektin pariin palaan vielä! Ensimmäisen kokemuksen jälkeen teen parannuksia ainakin kojun kuvausreikään sekä mahdollisuuksien mukaan kuvausasentoon. Kuvausmukavuus on asia, josta ei kannata tinkiä.

Tässä aamun tuotokset:

Video: http://www.youtube.com/watch?v=fuN1RGyy_yI













Kiitos avusta perheelle!